moi ʕ •ᴥ•ʔ
Bloggerilla on ilmeisesti jotain pahoja ongelmia kuvien laadun suhteen ja jouduin käyttämään jokaisen kuvan laittamiseen about tuhat vuotta.
Picfic:
I never feel guilty
part 2.
Edithin leikki muuttuu yhä vain sairaammaksi.
...
Kunpa en olisi kuullut hänen ja Ellan puheita.
*flashback*
Ella: Sanon tämän vielä kerran: lopeta ajoissa.
Edith: Lopetan silloin kun haluan.
Ella: Eli milloin?
Edith: Kun jäljellä olemme vain sinä ja minä.
Ella: Lasket leikkiä.
Edith: *naurahtaa ivallisesti*
Ella: Olet vienyt jo tarpeeksi ihmishenkiä. Jos jatkat tällä tavalla, saat olla varma etten enää tue sinua pyrinnöissäsi.
Edith: Siitä vaan, en tarvitse sinua.
...
Ella: Sanon tämän vielä kerran: lopeta ajoissa.
Edith: Lopetan silloin kun haluan.
Ella: Eli milloin?
Edith: Kun jäljellä olemme vain sinä ja minä.
Ella: Lasket leikkiä.
Edith: *naurahtaa ivallisesti*
Ella: Olet vienyt jo tarpeeksi ihmishenkiä. Jos jatkat tällä tavalla, saat olla varma etten enää tue sinua pyrinnöissäsi.
Edith: Siitä vaan, en tarvitse sinua.
...
Olivia parka näyttää niin iloiselta. Kunpa hän vain tietäisi, mitä Edith oikein aikoo.
...
Edith: Eikö olekin upea sää?
Olivia: On, mutta täällä vain tuulee melkoisen kovaa ja alkaa olla pikkuisen kylmäkin.
Edith: Teen pitäisi lämmittää sinua.
Edith: Kunhan vain löytäisin teekupit laukustani...
Edith: Voi harmi! Taisinkin ottaa mukaan vain yhden kupposen...
Olivia: Mutta tuollahan on Leia. Miksemme kysy häneltä?
Edith: Hei Leia, satutko tietämään mitään toisesta teekupista?
Leia: Siinä paha missä mainitaan... Itse asiassa on.
Leia: Olen kuitenkin jo täyttänyt sen mullalla, tarkoitukseni oli istuttaa siihen kukkanen.
Leia: Tuskin te tästä enää tahdotte juoda.
Edith: No ei sitten.
Olivia: *hiljaisella äänellä* Entä jos vain menisimme sisälle, kun kerran kuppiakaan ei löydy?
Edith: Käy minulle, juodaan teetä sitten toisella kertaa.
...
Olivia: Tule, Edith!
Edith: Mene sinä vain edeltä.
Edith: Minulla on vain hieman asiaa Leialle.
...
Edith: *työntää Leian seinää vasten*
Leia: *kiljahtaa*
Edith: Hiljaa, ääliö. Tiedän sinun salakuunnelleen minua ja Ellaa.
Leia: En minä -
Edith: *kuristaa Leiaa* Turha yrittää puolustautua. Emmelie näki sinut.
Leia: *haukkoo henkeä* E-Emmelie..?
Edith: Hänpä hyvinkin. Ja sinuna en kertoisi Olivialle suunnitelmistani.
Leia: Miten ajattelit estää minua? Et sinä voisi tappaa minua.
Edith: Luuletko, etten ole ennen tappanut ystäviäni? Voisin tappaa sinut tällä sekunnilla. *kuristaa lujemmin*
Edith: *päästää irti Leiasta* Annan sinun kuitenkin elää, jos et tee tyhmyyksiä. Sinä et tule estämään meidän upeita kesähäitämme.
Leia: Olet sairas, Edith.
Edith: *naurahtaa* En, minä vain nautin ihmisten kärsimyksestä.
Leia: Se on sairasta.
Edith: Makuasioista ei voi kiistellä.
...
En yleensä lue kuvatarinoita mutta luin nyt sitten tämän osan ja tykkäsin paljon! Erityisesti nuo lopun toiminnalliset kohtaukset olivat minusta hyviä. Keskellä oli ehkä vähän tyhjäkäyntiä, mutta yleisesti tämä osa oli hyvä ja kuvia oli kiva katsella. Nukkesi ovat tosi kauniita ja olet erityisesti kehittynyt ompelijana! Täytyy etsiä edelliset osat ja vilkaista myös niitä :3
VastaaPoistaIhana osa :o Ja tosi söpösiä nukkeja nwn
VastaaPoistaVau mikä tarina! :3
VastaaPoistaWau! Ihanan jännittävä tarina, jatkoa äkkiä <3<3
VastaaPoistaOlen haastanut sinut blogissani tekemään suuren pullipisti-haasteen! Otatko haasteen vastaan? ;3 Toivoisin mahdollisimman monen osallistuvan. :)
VastaaPoistaHaaste löytyy blogistani:
http://riverdolls.blogspot.fi/