be like snow, cold but beautiful

Howdy ~

Nyt on vihdoin tullut näitä aurinkoisia kevätpäiviä, mutta sääennusteen mukaan pitäisi taas olla tulossa takatalvi. ;__; Eiiih! Tarkoitukseni oli tehdä jälleen kerran musashootti, mutta minähän olen tunnettu siitä, että kaikki menee aina enemmän tai vähemmän pieleen. Tein teille kuitenkin pienen picficin, vaikka sanoin etten enää tee niitä. Miksi tässä käy aina näin? ;-;

Jatketaan kuitenkin ensin karvankadotustautia. :'D

KT:

Karvankadotustauti

part 2.

Emmelie: Hiukseni ovat muuttuneet ruskeiksi!

Emmelie: Hämmentävää. Taidan kysyä neuvoa Edithiltä, hän on niin iso ja viisas.


Hetken kuluttua:

Edith: Mitäs nyt? Ahaa, en tiennytkään, että sinulla on nykyään ruskeat hiukset.

Emmelie: Sepäs siinä! Edes minä en tiedä, mitä on tapahtunut. Voitko auttaa minua?

Edith: Minulla onkin sattumalta sylissäni kummallisista sairauksista kertova kirja.

Emmelie: Mutta eikös tuo ole vain My little pony -tarrakirja? o.o

Edith: Hmm. *lukee*

Edith: Sinulla on karvankadotustauti! Ensimmäiset oireet ilmenevät hiustyylien muutoksina aina, kun heräät unesta. Muutokset alkavat tihetä, ja lopulta hiukset alkavat vähentyä ja tulet kaljuksi.

Emmelie: MITÄ??! D:

Emmelie: *hyppää sängylleen kiljumaan*

Ella: Edith, minähän sanoin sinulle, ettet saa säikytellä Emmelietä tuolla tavalla.

Edith: Sehän oli vain vitsi. Menen korjaamaan tilanteen ihan pian, kun olen loihtinut hänelle jotkut kivat hiukset.

Emmelie: Hm?

Emmelie: KIHARAT! nwn

Emmelie: Kunpa nämäkin eivät heti vaihtuisi joksikin toisiksi... ;-;

Edith: Öh, tuota... Siitä karvankadotustaudista.

Edith: Minä loihdin sinun hiuksesi muuttumaan. Tämän oli tarkoitus olla vitsi, mutta otit sen melko tosissaan...

Emmelie: No tietenkin otin! Mistä minä olisin voinut tietää, että tämä oli joku sinun typerä vitsisi? Paitsi siitä mlp-tarrakirjasta... ^^'

Edith: Olen pahoillani. Mitä voisin tehdä korvatakseni tämän?

Emmelie: Sinähän voisit antaa minun pitää näitä hiuksia hetken ja sitten loihtia alkuperäisen tukkani takaisin, kun kyllästyn.

Edith: Mikäs siinä.

Emmelie: Jee! Kiharat!

Emmelie: Kyllästyin. nwn

Emmelie: Wihii!

Joo-o... :'D

Sitten hypätäänkin sulavasti toiseen picficiin, hieman vakavampaan, kuin karvankadotustauti. 8)

Picfic:

I never feel guilty

part 1.

Olivia: Taisin tehdä suuren virheen. Edith tuskin välittää minusta tippaakaan.

Olivia: Tämä on ihan hiton hankalaa. En tiedä mitä tehdä.

Edith: Hei, Liv.

Olivia: Mitä nyt?

Edith: *vetää Olivian lähemmäs itseään* Olen varmaankin vaikuttanut tylyltä viimeaikoina. Olen pahoillani - minullakin on vain ollut paljon ajattelemista.

Edith: Toivottvasti et pidä minua ihan toivottomana tapauksena...

Olivia: E-en tietenkään.

Edith: Lupaan, etten enää ole näin etäinen. Kaikki järjestyy, kun saamme Lucyn pois tieltä.

Olivia: Niin kai...

Edith: Tehdäänpäs tästä leikistä vielä hieman mielenkiintoisempi... 

Edith: Muuten...

...nyt, kun olemme vihdoin yhdessä, en tahdo olla sinusta erossa enää koskaan.

Tämä tulee hyvin nopeasti, mutta olen tästä täysin varma.

Olivia...

Tuletko vaimokseni?

...

Olivia: Tuleehan tuo aika äkkiä... En oikein tiedä mitä sanoa.

Edith: Saat kyllä miettimisaikaa, jos tahdot.

Olivia: En tarvitse miettimisaikaa.

Tulen vaimoksesi.

~~~

Siinä se oli :D Jännitystä elämään, vai mitä?

Kommentit ovat aina kivoja, joten anelen teitä laittamaan jotain kommenttia, jos vain suinkin pystytte. ଘ(੭*ˊᵕˋ)੭* ̀ˋ ɪɴᴛᴇʀɴᴇᴛ

Eipä tässä muuta. Näkyillään ~

i love the way you lie

Howdyyy!

Näitä metsäkuvia alkaa jo olla sen verran monta, että kohta täytyypi löytää joku uusi kuvauspaikka. :'D Valtava koesuma myös iski kynsin ja hampain, joten täytyy keskittää jokainen aivosolu koulunkäyntiin nukkejen sijaan. ;-; Noh, onneksi näiden tulossa olevien kokeiden jälkeen pääsee taas keskittymään johonkin muuhun, kuten siihen seuraavaan kuvauspaikkaan. 8) Elämäni pähkinänkuoressa on kokeisiin lukemista ja kuvauspaikkojen etsimistä. Jes.

Ai niin, meinasinkin jo unohtaa kokonaan; vaihdoin siis Olivian chipit keltaisiin, (joissa on itse asiassa myös punaista ja jotain vihreää, mutta se näkyy vain tietyssä valossa) koska aloin jo pikkuhiljaa kyllästyä noihin sinisiin. :D Nämä ovat myös ensimmäiset PA-chipit nukeillani. Tämän te halusitte ehdottomasti tietää. nwnwnwnwnwn

Shootti ei sitten riitä ihan musiikin loppuun saakka, joten kuvat ja lyriikat loppuvat toiseksi viimeisen kertosäkeen lopussa. Kelatkaa sitten siinä vaiheessa takaisin ylös ja stopatkaa musiikki. Okei, kyllä te toivottavasti tajusitte. :D Ei tässä muuta, kuin kuviin ja äkkiä.

Shoot:

Love the way you lie

On the first page of our story, the future seemed so bright.

Then this thing turned out so evil. Don't know why I'm still surprised.

Even angels have their wicked schemes and you take that to new extremes

but you'll always be my hero, even though you've lost your mind.

Just gonna stand there and watch me burn. But that's alright because I like the way it hurts.

Just gonna stand there and hear me cry. But that's alright because I love the way you lie. Love the way you lie, I love the way you lie.

Now there's gravel in our voices. Glass is shattered from the fight.

In this tug of war, you'll always win, even when I'm right. 'Cause you feed me fables from your hand, with violent words and empty threats.

And it's sick that all these battles, are what keeps me satisfied.

Just gonna stand there and watch me burn. But that's alright because I like the way it hurts.

Just gonna stand there and hear me cry. But that's alright because I love the way you lie, I love the way you lie, I love the way you lie.

~~~

Oletteko lapsoset huomanneet, että mä olen tavallaan yrittänyt kertoa tarinaa näiden viimeaikojen musashoottien kautta? Jos joku ei ole ihan perillä siitä, mistä nyt puhun, niin voisinkin hieman avartaa tätä.

Ladies and gentlemen, Neko-chanin upea shoottitarina nwnwnwnwn

Lucy ja Olivia siis seurustelevat, kunnes Edith, Lucyn hyvä ystävä saapuu taloon. Edith ei enää välitä Lucysta ja julmuudessaan tahtoo viedä hänen tyttöystävänsä. Edith on siis kolme vuotta Oliviaa vanhempi, eikä oikeasti välitä tästäkään, mutta tahtoo vain saada herkkäuskoisen Livin rakastumaan itseensä. No niinhän siinä käy, ja Lucylle selviää Edithin ja Livin suhteen olemassaolo. Nyt Olivia on tajunnut tehneensä virheen, kun hän on rakastunut Edithiin, sillä hän on huomannut Edithin tylyyden.

Ja enpäs kerrokaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. ;3

Postauksistani ovat selvästi jääneet puuttumaan Ever Afterini, vaikka tein niille omat profiilitkin. ;-; Pitäisi tosiaan keksiä neideille vielä luonteenpiirteet, mutta eipäs hätiköidä. ^^' Kävin kuitenkin kuvaamassa Applea, jolle tein myös tämän yksinkertaisen lankapallo-lappuhaalarin.

Taisin viimeksi lupailla teille sitä huumorikuvatarinaa? Noh, olkaas hyvät. :D

KT:

Karvankadotustauti

part 1.

Emmelie: Hyvää yötä! Minä ja nalle menemme nukkumaan! nwn

~~~

Aamu:

Emmelie: *astuu peilin eteen*

Emmelie: Hmm.

Emmelie: Aivan kuin jokin olisi muuttunut.

Emmelie: Hmm.

Emmelie: Nyt tiedän!

Emmelie: Hiukseni ovat ihan kummalliset!

Emmelie: Yhtäkkiä minulla on otsatukka...

Emmelie: ...ja kiharoita latvoissa.

Emmelie: Ehkä olen edelleen unessa. Taidankin mennä takaisin nukkumaan, jos se vaikka herättäisi minut.

Emmelie: Toivottavasti tämä toimii...

*zzz*

Hetken kuluttua:

Emmelie: Mitä ihmettä? ‎(ﾉಥ益ಥ）ﾉ ┻━┻

~~~

Jatkuu... 8)